Palattuaan Intiasta ajaessani kotiin lentokentältä, minua hämmästytti, kuinka puhtaat ja leveät amerikkalaiset kadut ovat toisin kuin Delhin saastuminen ja pöly. ”Voit syödä täällä kadulla!” Ilmoitin. Perheeni kääntyi ympäri ja katsoi minua ikään kuin olisin päässyt avaruusaluksesta eikä lentokoneesta. Käänteinen kulttuurisokki oli jo tapahtunut.
Kun kesä lähestyy loppuaan, on vuosi vuodesta, jolloin monet palaavat matkoilleen kotiin aloittaakseen uuden luku- tai ammattivuoden. Ja ulkomailla saamiesi uusien, haastavien ja rikastuttavien kokemusten jälkeen oppiminen sopeutumaan kotimaaseesi voi viedä yllättävän paljon harjoittelua ja aikaa.
Jos ensimmäinen kansainvälinen apurahasi on tulossa päätökseen tai reppumatkamatkasi on melkein ohi, tässä on mitä odottaa (ja miten selviytyä) kun palaat takaisin kotiin ja näet kaiken täysin erilaisilla silmillä.
Kieli solmussa
Kun palasin ensimmäisen kerran takaisin Thaimaan Fulbright-ystävyyssuhteesta, puhuin thaimaa yli vuoden, ja englanti, jota puhuin siellä ollessani, oli ollut melko alkeellista. Paluu takaisin akateemiseen ympäristöön ja minun oli käännettävä ajatukseni amerikkalaiseen žargoniin, mikä osoittautui todella valtavaksi haasteeksi. Olin tottunut puhumaan yksinkertaisilla saavutettavissa olevilla sävyillä ja ilmaista tunteita tyylin avulla, joka minulla oli tuona päivänä. Usein tunsin olevani pelkistettynä tunteiden asteikkoon, josta ei ollut amerikkalaisia sanoja - juuri näin tunsin, kun aloin thaimaalaisen oppimisen.
Jos tunnet saman, tiedä, että se vie vain aikaa - ja useilla vankilla ja älyllisillä keskusteluilla ja innostuneella lukemisella normaali puhe palaa takaisin.
Kadonnut käännettäessä
Kun vedin kokouksen aikana puhelimesi Vietnamissa hakemani Happy Panda iPhone -kuorella, sain kollegoiltani hymyä ja nauraa. Hanoissa iPhonen suojakuoreni oli järkevää, ja ystäväni kumasivat sen yli kysyen mistä olen ostanut sen. Kollegoilleni Yhdysvalloissa se näytti lapselliselta.
Joskus kyse on omasta mukavuus- ja ylpeysasteestasi. Jos haluat vispilä Hello Kitty -kynäsi yrityskokouksen aikana, se on sinun tehtäväsi. Minulle päädyin näyttämään joitain kulttuurinäkökohdista, joita rakastin eniten, kantamalla hienoa paikallista Hillin heimon laukkua tai päällään paikallisilta markkinoilta ostettuja korvakoruja. Näillä valinnoilla, kuten Hanoissakin, ihmiset täällä tunsivat tarvikkeitaan ja huusivat: ”Mistä sait sellaisen!” Voisin sitten kertoa tarinan tuotteesta ja matkoistani - kaikki ottaen silti vakavasti.
Ruoka taistelee
Menetin 30 kiloa matkoilla Aasiassa osittain siksi, että kävelin tai pyöräilin kaikkialla, mutta lähinnä söin yksinkertaisia terveellisiä ruokia. Mutta tultuaan kotiin, minulle palautettiin suosikki ruokani: leipä, juusto ja karkit. Vaikka sitoin maltillisuutta, ruumiini ei ollut enää tottunut raskaisiin asioihin. Lisäksi havaitsin, että makuni olivat muuttuneet: Uusien mausteiden ja makujen maistamisen jälkeen ulkomailla kotona olevat ruuat näyttivät usein siveltämältä. Löysin itseni usein pyytämästä chilistä tai mausteista kastiketa voidakseni syödä mieleisekseen.
Kaiken tämän seurauksena ruokinta tavalla, joka sai minut tuntemaan oloni hyväksi ja tyytyväiseksi, osoittautui joskus valtavaksi haasteeksi. Aluksi aloitin liikkeellä jet-vangeissa juustolaatikoissa, mutta siirtyin hitaasti takaisin leivän ja lihan syömiseen - puoli voileipä kerrallaan.
Olen myös oppinut, että se voi olla vaikeaa, kun ystäväni halusivat viedä minut intialaisen tai thaimaalaisen ruuan vuoksi, ja tajusin nopeasti, että se ei ollut aivan sama kuin mitä olin nauttinut itse maassa. Niiden hetkien välttämiseksi opiskeli kysyä henkilökunnalta, mikä ruokalaji olisi eniten kuin mitä etsin. Otin myös jonkin aikaa tutkia naapurustani löytääkseni alueen aitimmat ruuat. Hämmästyttävällä tavalla olen asunut lähellä New Yorkin ja Phillyä ja löytänyt parhaita paikallisia korealaisia ja thaimaalaisia ruokia. Jokaisella alueella on oma erikoisuus, mutta älä myöskään pidä syrjäyttää lähiöitä. Irakilainen ruoka Detroitin ulkopuolella on erinomaista, samoin kuin intialainen ruoka keskellä New Jerseyä. Se, että et enää matkusta, ei tarkoita, että sinun pitäisi luopua kokeilemasta suuria asioita.
Jutun politiikka
Asuttuaan ja työskennellessään yhteisön kanssa Burman jätekaapissa, kaikki kotona tuntui arvokkaalta resurssilta. Muutaman viikon ajan yritin käyttää niin vähän kuin mahdollista, ja olin täysin huolestunut menemästä isoin laatikkokauppaan ja ymmärtämään, kuinka paljon me jätteitä Yhdysvalloissa.
Monilla opiskelijoilla, jotka tulevat kotiin opiskelumatkoilta tai köyhyysalueilta, on tämä alkuperäinen reaktio, ja näitä eroja on vaikea selvittää. Yksi parhaimmista takeista, joita ulkomaisesta kokemuksestasi voi saada, on ymmärtää, että kotona tekemäsi voi vaikuttaa muualla maailmassa. Käytä tätä kokemusta kouluttaaksesi ystäviäsi, osallistuaksesi paikallisiin tai opiskelijaryhmiin tai perustaa oman organisaation keskittymään sinulle tärkeisiin asioihin.
Yhteyden muodostaminen uudelleen ystävien ja perheen kanssa
Kahden vuoden poissaolo merkitsi sitä, että kaiutin äärimmäistä tekstiviestien aaltoa, joka pyyhkäisi ystäväni ja perheeni läpi. Kun tulin takaisin, ja puhelimesi ei enää soinut - valaisin vain tekstin satunnaista "dingää" ja tunsin olevani yksinäinen. Pyysin asiaa puhua tekstin sijasta ja pyysin ystäviäni heidän ymmärrykseltään pyrkiessään muodostamaan yhteyden heidän kanssaan ja rakentamaan ystävyyssuhteemme uudelleen.
Tajusin myös, että poissa ollessani suurin osa ystävistäni oli jatkanut elämäänsä ja menivät naimisiin, ostivat taloja ja saivat lapsia. Tunsimme olevani erillään toistensa kokemuksista. Minulla oli silti matkasuunnitelmia, en halunnut asettua vielä. Jotkut ystävät sen sijaan eivät nähneet, kuinka matkustustyyliini voi suhtautua vakavasti, ja jopa saivat minut tuntemaan syyllisyyttä, koska olin ollut poissa eikä ollut siellä heidän erityistapahtumiensa vuoksi.
Mutta aivan kuten matkat ovat aina osa elämääni, ymmärsin, että perheen kasvattaminen tulee aina olemaan heidän osaa. Lopulta menetin yhteydenpitoon joidenkin ystävien kanssa matkan varrella, mutta tein vielä vahvempia siteitä toisten kanssa, kun yritimme ymmärtää toisiamme ja jakaa kokemuksia, jotka olivat rikastuttaneet elämäämme ollessamme erillään.
Laosin ulkomaalaiset sanovat, että joskus pysyt liian kauan, et voi koskaan mennä takaisin kotiin. Sinusta tulee pysyvä ulkomaalainen, et koskaan aio tehdä siitä paikallista ja koskaan tuntea olosi tyytyväiseksi kotona. Ja varmasti tiedän, että joitain ulkomaalaisia on tapahtunut - mutta sen ei tarvitse olla sellainen. Jos palaat kotiin matkustajan sydämellä ja etsit aina jotain uutta riippumatta siitä, missä olet, löydät tyytyväisyyttä ympäristöstäsi.
Riippumatta siitä, missä olen, yksinkertaisimmat asiat laukaisevat matkamuistini - ja riippumatta siitä kuinka monta kertaa lähden ja palaan takaisin, siirtymäkoti voi olla turmeltunut. Mutta vuosien kansainvälisten matkojen ja ulkomailla asumisen jälkeen ymmärrän, että se on vain käänteinen kulttuurisokki, ja tiedän, kuinka päästä sen läpi seuraavaan matkaan asti.
